Tarina, jota itsestäni kannan

Minä ja taustani

Minulle sanat ovat hoitavia, hyväileviä, hengitystä rytmittäviä. Minä kerään sanoja, minä luon sanoja, minä haluan jakaa sanoja. Minä elvytän itseäni ja muistiani sana sanalta. Tätä on hyvinvointikirjoittaminen.

Ehkä kaikki tämä rakkaus, kiintymys ja uteliaisuus kirjallisuuteen ja sanoihin, niiden vaikutuspiiriin, alkoi jo varhaislapsuudessa, kun minulle luettiin. Viimeistään portti mielikuvituksen, sanojen ja satujen maahan sekä vielä nimeämättömiin todellisuuksiin aukeni sinä hetkenä, kun lapsena kirjaa, jälleen teknisesti taitaen ja ääneen lukien, ymmärsin jotain valtavan suurta ja ihmeellistä. Muistan juosseeni kertomaan sen vanhemmilleni: ”Isi ja äiti! Kun te luette, niin näettekö tekin kuvia!?” Olin oppinut ymmärtämään lukemaani. Olin saanut loputtomat maailmat itselleni auki. Ja paljon lukevat vanhempani tiesivät, että se on menoa nyt! Kirjallisuudesta oli tullut yksi turvallinen kasvattaja ja olemisen tila itselleni lisää. Tätä on hyvinvointikirjoittaminen – itselleen sopivan tilan löytämistä kirjoittamisen ja kirjallisuuden avulla.

Kirjoittaminen on luonnollinen tapa olla ihminen.

Hyvinvointikirjoittamisen ja kirjallisuusterapian kouluttajana ja ohjaajana, lyhytterapeuttina sekä elämäntarinakirjoittamisen ja ylipäätään luovan kirjoittamisen ohjaajana koen toistuvaksi asennokseni olla oppilaan / asiakkaan / kirjoittajan rinnalla kulkija, syntyvien sanojen ja niiden myötä esille nousevien tunteiden sallija. Elämäänsä kohti tulisi ihmisen saada katsoa pelotta, ja tämän kokemuksen haluan voida tarjota asiakkailleni ja oppilailleni.

Niin yksilö- kuin ryhmäohjaajana olen tottunut kirjoittamaan ja kirjoituttamaan elämästä kaikkine puolineen ja hyvin erilaisista näkökulmista lähestyen. Kirjoittamisen ohjaamiseen sisältyy tarinan tukena oleminen, se on opastusta oman tekstin kuulemiseen ja ymmärtämiseen. Hyvinvointikirjoittaminen on tukenani niin omassa identiteettityössäni kuin asiakasta/ oppilasta ohjatessani.

Kirjoittaminen vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin ja terveyteen. Kirjoitutan hyvinvointikirjoittamisen menetelmin tavoitteenani kirjoittamisen avulla nostaa esille oppilaan/asiakkaan hyvinvoinnin kohentumista ja sen ylläpitäviä tekijöitä.

– Jarna Pihlajamäki –

Terapeutti & kouluttaja

Elämän ikäni sanojen, satujen, kerrottujen tarinoiden ja juttujen, selailtujen ja ahmien luettujen lehtien ja kirjojen parissa. Yli 25 vuotta olen saanut työni puolesta olla vuorovaikutuksessa kirjoittavien ja lukevien ihmisten kanssa. Olen opettanut, ohjannut, kouluttanut, kulkenut rinnalla, kannustanut, antanut palautetta, luennoinut, kohdannut ja kuunnellut ja oppinut siinä samalla itse aivan valtavasti, mutta ennen kaikkea tällä matkallani olen herätellyt ihmisten luovuutta ja kunkin omaa ääntä sekä motivoinut ihmistä uskaltamaan itseilmaisuun. Työni on vahvasti ihmisen kannustamista oman tarinansa lähteelle.

Olen kirjoittamisen ja kirjallisuuden tekijä, jakaja ja esittäjä, vinkkaaja ja portsari, taltioija, puolestapuhuja ja mielelläni myös uudistaja. Olen kertonut tarinoita ja kirjoittanut sekä lukenut läpi elämäni.

Terapiatyötä olen tehnyt jo lähemmäs 15 vuotta. Jo lähes yhtä kauan olen toiminut yrittäjänä, tavoitteenani viedä kirjallisuus ja kirjoittaminen heille, jotka sitä eniten tarvitsevat, mutta myös heille, jotka eivät vielä tiedä sitä tarvitsevansa, ja heillekin, jotka jo hengittävät sanojen ja tarinoiden kautta, toivon voivani tarjota uusia reittejä kulkea sanojen ääreen. Terapeutin tehtävänä on rakentaa luottamussuhde, jossa yhdessä asiakkaan kanssa uskalletaan katsoa elämää ja tapahtumia riittävän syvälle. Yksin ihminen ei siihen aina pääse, mutta onneksi terapian myötä on apuna myös toinen ihminen, ammattilainen, joka tuomitsematta ja myötätuntokeskeisesti kohtaa asiakkaan turvallisessa tilassa.

Minua kiinnostaa kielen, kommunikaation ja minäkuvan yhteys. Olen kiinnostunut sekä sosio- että psykolingvistiikasta. Olen kiinnostunut vuorovaikutuksellisesta yksilö- ja ryhmäkohtaamisesta, jossa kielen (sanojen) merkitykset rakentuvat, todentuvat, mutta myös sallitusti muuttuvat paitsi asiakkaan kohtaamien tunteiden ja ajatusten myötä, niin myös ohjaajan antaman rauhallisen tilan, ajan sekä luottamuksen, että ennen kaikkea yhteistyöhön pyrkivän työskentelyn avulla.

Koko yön ja toisenkin minä olen sinulle auki,
ajatukseni paljaina kaikki sinun lukea.

Sanataiteilija & käsikirjoittaja

Minä kirjoitan.

Olen satu- ja runopoluilla tunnemuistoja ja mielenmaisemia kirjoituksiksi, novelleiksi, säkeiksi ja lauluiksi tallentava sanojen seikkailija ja mielen peilaaja.

En vain kirjoita, vaan koen maalaavani ja säveltäväni, tanssivani ja veistäväni kielellä, luoden syvyyttä ja merkitystä arkisen pintakerroksen alta.

Koen saavani kulkea herkin aistein kirjallisuuden ja kirjoittamisen kentällä, etsien niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä, joissa tunnekaiverrukset, kokemusjäljet, ihmisen sisäinen maailma ja ajatuskuvat asuvat.

Musiikkimonologini, Lauluja Fridalle, kantaesitettiin 5.10.2025 Jyväskylässä Hannikais-salissa.

Kirjoitin ”Lauluja Fridalle” ajatuksella, että kaikki sanani Frida Kahlolle ovat heijastumia hänen henkilökohtaisesta kivustaan ja ylistyksestään elämää kohtaan. Frida Kahlo maalasi elämänsä intensiiviset tunteet ja riippuvuuden rakkauteen, Diegoon, ja tuossa rakkaudessa on alaston kiihkeys ja tuskan syvin olemus:

Maailmassa on kaksi tasoa, päivän maa, ja yö, välissään huokausten ilmaa.

Arvopohjaani ja motivaattoreitani

Arvot vaikuttavat siihen, mitä pidän elämässä tärkeänä, mitä kohti suuntaan, minkä puolesta jaksan. Arvot ilmaisevat sen, miten haluamme käyttäytyä, millaisia ihmisiä haluamme toinen toisillemme ja itsellemme olla. Arvot ovat osa minua, ne ovat elämääni niin työssäni kuin siviilissäkin. Arvot ovat arjen tekojani ja valintojani ja ennen kaikkea niitä ohjaavia periaatteitani, kuten tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus, hyväntahtoisuus, sisäinen ja ulkoinen rauha, luottamus, luovuus, vapaus, onnellisuus, vastuullisuus, tasapaino, luonto.

Kaarna repeytyy,
kuoriutuu
tekee kipeää
 
halkeaa jää
hiljaisen maan yltä.
 
Uskallanko toivoa?
Uskallanko muistaa?

  • Koskaan ei ole liian myöhäistä saattaa ihmistä kirjallisuuden pariin. Koskaan ei ole liian myöhäistä kertoa ihmiselle tarinaa. Läpi elämänsä on ihmisellä mahdollisuus oppia nauttimaan kirjoitetusta tai kerrotusta tarinasta.
  • Hyvinvointikirjoittamisessa sanoilla ja kielellä on suuri merkitys. Hyvinvointikirjoittaminen on identiteettityötä.
  • Omaelämäkirjallinen päiväkirjan kirjoittaminen on tavoitteellista, itseä reflektoivaa kirjoittamista. Hyvinvointikirjoittaminen voi parantaa ja rikastuttaa elämänlaatua.
  • Oman hyvinvoinnin lisänä kirjoitukset saattavat vaikuttaa myönteisesti myös kirjoittajan lähipiiriin, sukulaisiin ja ystäviin. Tekstien vaikutusten kantosäteet ovat pitkät, koko yhteisöä hoitavat.
  • Kirjoittaminen opastaa sosiaalisuuteen. Minulla on halu kuulla ihmisen tarina. Haluan myös mahdollistaa tämän tarinan kuulemisen ihmiselle itselleen.
  • Tunteiden, ajatusten ja kokemusten kirjoittaminen ja kirjoitusten jakaminen ovat merkittävässä roolissa vuorovaikutuksellisessa hyvinvointikirjoittamisessa.

Löydetään toisemme

Se hiljainen tavoite. Kaikessa terapeuttisessa työskentelyssäni kirjoittamiseen suhtaudutaan lempeästi. Kirjoittamisen odotushorisontissa on voimaantuminen, rauha, itsemme kohtaaminen arvokkaana.