Kurssit
Pohjustusta kursseilleni
Me kaikki olemme oman aikamme tulkkeja, oman yksinäisyytemme satuttamia ja muokkaamia, oman onnellisuutemme vahvistamia. Hyvinvointikirjoittamisen kautta haluan tarjota asiakkailleni ja oppilailleni mahdollisuuden puhua itsestä, mutta samaan aikaan päästä hetkeksi myös eroon itsestä. Etäännytyksen vapauttava voima. Omaa tarinaa voi kirjoittaa monesta näkökulmasta, eri asenteilla, eri lapsuusmuistoilla, yhtä lailla sukupuuttomana ja juurettomana, ihan vain ihmisyydestä käsin, traumataustaa ymmärtäen.
Hyvinvointikirjoittamisen ansiokkuus paljastuu vain kirjoittamalla, annettuja tehtäviä itse tekemällä, testaamalla ja lopputulemaa tutkimalla ja tulkitsemalla. Myös palautteen saannilla ja antamisella on merkityksensä.
Itselleni tärkeintä kirjoitustehtävien haltuunotossa ja harjoitusten viemisessä kenttätyöhön on selkiyttää itselleni, miksi kyseinen harjoitus tehdään. Lähes kaikki käyttämäni harjoitukset ovatkin aina itseni suunnittelemia ja läpikäymiä. Näin varmistan, että ymmärrän, mihin olen toista ihmistä ohjaamassa. Tämän haluan kyetä kertomaan myös kanssani harjoituksia tekevälle. Jokin päämäärä on tekemisellä. Se voi olla esim. terapeuttisen sukupuun kohdalla ajatus, että ”tänään tein tilaa itseeni, juurista lähtien”.
Kokemuksesta tiedän, että elämäntarinan kirjoittaminen kiehtoo – ja sen kirjoittaminen on ajatuksena innostava ja joskus jopa kauhistuttava. Yksi pohtii, mistä elämäntarinan pitäisi alkaa. Toinen saattaa pohtia, että saako keksiä monta erilaista variaatiota tarinanlopulle, oman elämänsä lopulle. Kolmas pohtii, että jospa jättäisi tarinan sitten kuitenkin kesken – niinhän elämäkin jää. Onko pakko saada kirjoitettua loppuun? Onko pakko puhua kaikki auki? Onko pakko muistaa?
Kokemukseni ohjaa minua opettajana /ohjaajana. Myös oppilaani opettavat minua, uskallan ajatella.
Emme halua tulla unohdetuiksi
Elämäntarinakirjoittaminen, elämästä kirjoittaminen, saa aikaan keskustelua, tiedän, ja siksi nautinkin sitä ohjata. Keskustelut elämäntarinaryhmissäni ovat reheviä, mutta myös hyvin koskettavia. Lähes jokainen meistä haluaa jättää jotain jälkeensä, jonkin tarinan tai runon tai ainakin yhden lauseen, ajatuksensa aihion. Me emme halua tulla unohdetuiksi.
Kaikessa kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä kirjoittamiseen suhtaudutaan lempeästi. Kirjoittamisen odotushorisontissa on voimaantuminen ja rauha, itsemme kohtaaminen arvokkaana.
Kirjoittaminen tekee hyvää
.Olen kerännyt ylös kirjoittajieni kokemuksia kirjoittamisen hyvää tekevästä voimasta. Olemme löytäneet empatiaa, itsemyötätuntoa – se on ollut elämisen rohkeuden saavuttamista vaikeissa risteyksissä, luopumisen ja muutosten hetkissä. Kirjoitusten kautta on yksilö löytänyt omia, piilossa olleita erilaisia voimavaroja. Ymmärrämme resilienssin merkityksen elämässä selviytymiseen, elämiseen.
Resilienssi ilmenee paineensietokykynä.
Resilienssi on vastoinkäymisestä toipumista.
Resilienssiä ilmenee pitkäkestoisen vaikeuden kanssa elämisessä.
Resilienssi on psyykkisen joustavuuden rinnalla myös fyysistä kestävyyttä ja kykyä löytää kehosta korvaavia taitoja tai ominaisuuksia menetettyjen tilalle.
Jokainen ylitetty haaste vahvistaa resilienssiä ja pystyvyysuskoa, mutta samaan aikaan jokainen haaste kirvelee jo olemassa olevassa haavassa.
Tasapaino myönteisten ja kielteisten tunteiden välillä ei ole itsestäänselvyys. Kehomme on herkempi reagoimaan kielteisiin tunteisiin. Itsen syyllistäminen on niin helppoa.
Kirjoittaminen on voimakas työkalu resilienssin kehittämisessä. Se auttaa meitä käsittelemään tunteitamme, oppimaan menneistä kokemuksista ja kasvamaan vahvemmiksi tulevaisuuden haasteita varten.
Resilienssiä löytyy kokemukseni mukaan kirjoittamisen avulla itseämme tutkien mm. periksiantamattomuudesta, vuorovaikutuksesta, tunteiden ilmaisusta, syyllistämisestä luopumisessa, käytännön osaamisesta, avun pyytämisestä ja sen vastaanottamisesta, elämän merkityksellisenä kokemisesta, vahvasta kehosta ja kyvystä valjastaa kaikki mielen voima käyttöön. Yksi tärkeimmäksi resilienssiksi, työssäni oppien, on osoittautunut lopulta kykymme luopua muista kuormittavista asioista ja olla kiinnittämättä liikaa huomioita muihin elämän stressitekijöihin. Sukupuuharjoitusten avulla tähtäämme myös tähän tilaan, stressittömyyteen.
